Kävelen kohti auriongonlaskua hiekkaisella rannalla, askeleeni huuhtoutuvat rantaviivaan jatkaessani taivalta kohti tuntemattomaan. Kuka minä olen ja mistä minä tulen? Hiljalleen aurinko väistyy yön tieltä ja kuun valo alkaa loistamaan selkääni.
Pitkinä yön tunteina haen suojaa kylmältä ilmalta, tunnen kuinka on nousemassa myrsky. Löydän itseni luolan suulta ja hakeudun sinne suojaan, eikä aikaakaan kun tuuli jo puhaltaa puiden lomassa muodostaen ulvovan äänen. Kuljen syvemmälle luolaan suojaan sateelta.
Myrsky vain voimistuu, palelen ja harhailen yhä syvemmälle pimeään luolaan. Katsoessani taakse, luolan suulle on ilmestynyt hahmo enkä erota siitä kuin kiiluvat silmät, janoen kuolemaa. Kävellessäni yhä syvemmälle luolaa kuulen veden kuohuvan, veden alavirtaa myöden uskon pääseväni pois.
Hetkeäkään epäilemättä hyppään kohti jokea. Vesi tuntuu erilaiselta, tummaa ja sankkaa.. Pinnalle päästyäni pieni joki on muuttunut isoksi verimereksi jonka aalloilla kulkee pieniä tummia veneitä
Takanani ajelehtii isompi laiva jonka ruorissa on se sama tumma hahmo luolan suulta, uin kohti laivaa ja kiipeän sen kannelle. Laivan kannella ei ole ketään ja hahmo ruoristakin on kadonnut. Lähden kävelemään kohti ruumaa, avaessani ruuman ovea jokin koskettaa olkapäätäni.
Käännän hitaasti katseeni, ne samat kuolemaa janoavat silmät...
