Orpo

 
 Kävelen kohti auriongonlaskua hiekkaisella rannalla, askeleeni huuhtoutuvat rantaviivaan jatkaessani taivalta kohti tuntemattomaan. Kuka minä olen ja mistä minä tulen? Hiljalleen aurinko väistyy yön tieltä ja kuun valo alkaa loistamaan selkääni.



 

Pitkinä yön tunteina haen suojaa kylmältä ilmalta, tunnen kuinka on nousemassa myrsky. Löydän itseni luolan suulta ja hakeudun sinne suojaan, eikä aikaakaan kun tuuli jo puhaltaa puiden lomassa muodostaen ulvovan äänen. Kuljen syvemmälle luolaan suojaan sateelta.

Myrsky vain voimistuu, palelen ja harhailen yhä syvemmälle pimeään luolaan. Katsoessani taakse, luolan suulle on ilmestynyt hahmo enkä erota siitä kuin kiiluvat silmät, janoen kuolemaa. 

 

Kävellessäni yhä syvemmälle luolaa kuulen veden kuohuvan, veden alavirtaa myöden uskon pääseväni pois.
 


 Hetkeäkään epäilemättä hyppään kohti jokea. Vesi tuntuu erilaiselta, tummaa ja sankkaa.. Pinnalle päästyäni pieni joki on muuttunut isoksi verimereksi jonka aalloilla kulkee pieniä tummia veneitä

 

Takanani ajelehtii isompi laiva jonka ruorissa on se sama tumma hahmo luolan suulta, uin kohti laivaa ja kiipeän sen kannelle. Laivan kannella ei ole ketään ja hahmo ruoristakin on kadonnut. Lähden kävelemään kohti ruumaa, avaessani ruuman ovea jokin koskettaa olkapäätäni.

Käännän hitaasti katseeni, ne samat kuolemaa janoavat silmät... 

Varjona kahlittu Kuolemaan

Menneisyyden varjot seuraavat, vainoavat, huokailevat niskaani. Kulkevat ympärilläni jättäen pimeän vanan taakseni. 
 

 Muutettua ei saa mitään, kylmät muistot palaavat takaisin. Puiden varjoissa, kuunvalossa, missä vain ne vainoavat.










Pikkuhiljaa polttaen minut tuhkaksi, olemattomaksi pölyksi.
 Ei kukaan minua näe, kuule eikä muista.
 Tyhjyys täyttää paikkani, jäljellä on vain tyhjä penkki.

Uudellensyntynyt varjona jota kukaan ei näe, vain kuiskaus tuulessa.




Revitty sieluni on langennut vaeltamaan menneisyyteni kanssa unohtuneelle maalle. Ei täällä ketään käy eikä täällä ketään muita ole. Varjoni katoaa kuunvaloon, kivien varjot jättävät alleen verisen maan. 


 









Kuoleman ketjut ranteissani, kahlittuna hänen vierelleen, hänen valtaistuimelleen...

Helvetin tuliin..

Kun kävelen kohti tuhoani jokin tumma hahmo seuraa minua, pystyn tuntemaan sen kylmän henkäyksen ja kuulemaan ne raahaavat askeleet. Ei valoa, ei ääniä, vain tyhjyyttä.. Tappaen sieluni, polttaen sen tuhkaksi.

Jo hetken kuvittelen sen olevan jo ohi kunnes yht'äkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta eteeni ilmestyy kolme valkeaa hevosta ja silmänräpäyksessä ne ovat taas kadonneet. 

Kun jatkan kävelyä kylmä henkäys niskassani niin taas edessäni on nuo hevoset mutta nyt yhdellä niistä on tummanpuhuva ratsastaja. Kun käännän katseeni pois ne ovat taas kadonneet. 



Vedän syvään henkeä ja alan taas kävelemään kun kuulen takaata kavioiden kopinaa, nyt nuo kolme hevosta ovat takanani ja jokaisen päällä on mustaan kaapuun pukeutunut ratsastaja, ja silmänräpäyksessä olemme kaikki niityllä joen rannalla.

Menee hetki ja tutkailen ympäristöä kun maa alkaa täristä, valo katoaa ja tulee kylmä. Maa jalkojeni alla katoaa ja puotan maan uumeniin.. 

Hetken makoiltuani kerään itseni ja nousen ylös, kävellen kohti valoa. 




Pääsen luolan suulle ja en usko silmiäni, näyttää kun olisin tippunut suoraan helvettiin. Tulta ja laavaa silmänkantamattomiin ja itse Lucifer silmieni edessä..

Loputon uni

Näen harhoja, ikkunasta heijastuu hahmo ovelleni. Käännyn ovea kohti ja hahmo katoaa. Kuulen ääniä, ääniä jotka käskevät tekemään pahaa. En halua olla täällä, olen yksin.. Ainakin luulen niin.

Tätä jatkuu monta päivää enkä saa nukuttua, täysikuu valaisee huoneeni muodostaen erilaisia varjoja.
En tiedä jaksanko tätä enään kauaa.. Äänet päässäni saavat minut hulluksi, hahmot mielessäni saavat pääni sekoamaan.

Lopulta nukahdan, herään ja tunnen jonkun hengittävän vierelläni, avaan silmät enkä näe ketään, hengitys loppui.. Nukahdan uudestaan ja näen painajaista, tumma hahmo härän päällä, tulossa minua kohti.
 


 Yritän juosta pakoon mutta en pääse, havahdun unesta ja sama tumma hahmo seisoo sänkyni päässä osoittaen seinää jossa lukee ''hetki on lähellä''. Kääntäessäni katseen pois seinästä hahmo on poistunut. 

En nukkunut taas moneen yöhön, äänet ja hahmot ovat vähentyneet kunnes yöllä taas herään ja kuulen nimeni mainittavan. Härällä ratsastava hahmo on edessäni, tajuan olevani unessa edelleen, syvällä painajaisessa, painajaisessa josta en herää..

Jumalan luona..

Olin muinoin enkeli, kaikkivaltiaan Jumalan oikea käsi. 


Nyt olen langennut manalan syvimpiin syövereihin. Itsetuhoisuuden pyörteet vetävät minut alaspäin, yhä syvemmälle helvettiin. 

Pystyn näkemään kuolevat sielut, tämä paha olo tulee läpi, en pysty tekemään mitään, vaivun yhä syvemmälle pyörteisiin, kohti Saatanan valtakuntaa.















Liian kauan valveilla, sekö tämä on, painajainen josta en voi herätä, josta en pääse pois.
Seinät kaatuvat päälle, henkeä ahdistaa, kiristää ja hajottaa..

Voi kumpa joku voisi minut täältä pelastaa, herättäisi minut henkiin, päästäisi minut pois kärsimyksistäni kohti parempaa paikkaa.

Kylmyys

 Harhailen yksin keskellä ei mitään,
en saa unta..

 Joukko epämääräisiä varjoja kulkee perässäni mutta en kiinnitä niihin huomiota,
olen niin syvällä helvetissä että millään ei ole enään mitään väliä..



Kunpa joku voisi minut täältä pelastaa, vetää minut takaisin maailmaan,

pelastaa minu tältä pimeydeltä, ojentaa minulle valon..

Missä viipyy pelastajani, missä viipyy apu?
Ketään ei kuule, ketään ei auta, ketään ei edes huomaa minua..

Olen aivan yksin täällä, varjot repivät minut yhä syvemmälle..
Pian ei ole enää paluuta, olen osa jäätävää kuolemaa..

Revitty

En enää tiedä mitä tehdä?

demonit sisälläni käyvät päälleni, en saa niitä hallintaan.

Pakottavat tappamaan, kiduttamaan..

Kunpa joku voisi päästää minut poi kärsimyksistäni,

se joku voisi lopettaa tuskani.

Minut on revitty palasiksi,

sirpaleet rikkoneet raajoja.

 

En jaksa taistella tyhjää vastaan,

pimeys kangistaa minut.

Tämä viha sisälläni polttaa,

en halua jatkaa.

En enää taistele sisäistä tuska vastaan,

olen yksi sitä.

Onnellisuus, Rakkaus ja muut ovat poissa,

On vain vihaa ja surua.

Kaikki on poissa...