Pienessä tyrmässä, yksin ja kadonneena. Ei minua täältä ketään löydä. Enkä edes halua että minut löydetään.
Viihdyn täällä.
Nojaan kylmään kiviseinään ja kuuleen vaimeaa puhetta. En saa puheesta selvää, mutta se liittyy minuun.
Hetken päästä tulee hiljaista.
En pysty liikkumaan, kylmyys on kangistanut minut. En voi edes muistaa kuinka kauan olen täällä ollut, ilman ruokaa, ilman juomaa. Ainoana seuranani ovat rotat jotka tulevat koloistaan, siinä toivossa että löytävät ruokaa.
Alkaa väsyttämään ja nukahdan. Herään siihen kun minua raahataan pitkin tyrmän kylmää lattiaa. ''Minne ne minua vievät? Mitä ne minulle tekevät?'' Mietin itsekseni ja toivon kuolevani.
Hetken kuluttua saavun huoneeseen, jonkinlaiseen kidutus kammioon. Minut lasketaan pöydälle ja sidotaan siihen kiinni. Silmäni sidotaan jotta en näkisi heitä. Suuni peitetään jotta en pysty huutamaan. Köydet raapivat ranteeni verille.
Kuulen kuinka veistä teroitetaan. Nyt se alkaa, hidas ja tuskallinen kuolema...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti